Kevättä rannoilla

Kevät on talven jälkeisen aktivoitumisen aikaa. Luonto herää horroksestaan, viimeiset jäät irtoavat rannasta, ensimmäiset veneet ilmaantuvat laiturien vierelle. Oma huhtikuuni on pitänyt sisällään paljon kiinnostavaa luettavaa, uusia tuttavuuksia, seminaarimatkan ja kiinnostavaa opiskeltavaa. Kaikille niille, joilla riittää lukemista, voi lämpimänä kevätpäivänä suositella kirjaan syventymistä jossain miellyttävässä rantapaikassa oltiin sitten Helsingissä, Aurajoen rannalla tai Pielisjoen reunamilla.

Osallistuin huhtikuussa Tanskan Århusissa järjestettyyn Comparing the Medieval North –työpajaan ja Comparison and Correlation –seminaariin, jossa esitin oman paperini. Poikkitieteellisesti pohjolan keskiajan historiaa tarkastelevien kokoontumisten järjestäjinä toimivat University College London Englannista ja Århusin yliopiston Medieval Research Unit Tanskasta. Työpajapäivässä merihistoriaan liittyvää antia edusti Helsingin yliopistossa väitöskirjaansa valmistelevan Ilkka Leskelän Ruotsin myöhäiskeskiajan Hansa-verkostoja tarkasteleva esitys. Oma esitykseni käsitteli historiallisten ja arkeologisten lähteiden käyttöä keskiajan merihistoriaa tarkasteltaessa. Aihe oli eräänlainen jäänne alkuperäisen tutkimussuunnitelmani kysymyksenasettelusta, mutta tutkimusaineistoon liittyviä kysymyksiä on hyvä verestää muokattuakin aihetta silmälläpitäen. Reissusta matkaan jäi paljon kiinnostavia tuttavuuksia ja kotiin tuomisina kannoin Rikke Malmrosin viikinkien näkemyksiä sotalaitoksesta ja yhteiskunnasta käsittelevän artikkeliväitöskirjan Vikingernes syn på militær og samfund, belyst gennem skjaldenes fyrstedigtning (2010).

Olen toisinaan miettinyt kysymystä jatkuvasta kasvusta ja tullut siihen tulokseen, että erilaiset tiedeyhteisön kohtaamiset – seminaarit, konferenssit, työpajat ja muut tapaamiset – edustavat tätä akateemisessa maailmassa. Kuinka muuten voisi kuvata tilannetta, jossa jokainen osallistuja vie lähtiessään mukanaan enemmän, kuin on tuonut tullessaan? Olen toisinaan saanut kuulla kritiikkiä konferenssimatkojen ja erilaisten akateemisten kissanristiäisten tarpeellisuudesta. Olen tullut omalla kohdallani kuitenkin siihen tulokseen, että juuri tällaiset tilaisuudet, joissa ihmiset ja ajatukset kohtaavat, ovat tutkijayhteisön – ja yksittäisen tutkijan – kohdalta välttämättömiä. Tällaisissa tilaisuuksissa omassa tutkijankammiossa itäneet siemenet puhkeavat kukkaan ja alkavat kukoistaa. Tutkijalla on oikeus ja velvollisuus asettaa omat näkemyksensä toisten saataville ja alttiiksi kysymyksille ja keskustelulle. Samalla hänellä on oikeus ja velvollisuus tarjota omat näkemyksensä ja kysymyksensä kollegojensa käyttöön, heidän työnsä jalostamiseksi.

Aiemmin lukemani Venetsian vaiheita seurailleen City of Fortunen innoittamana olen lukenut vapaa-ajanvietteenä Neal Aschersonin kirjan Black Sea: The Birthplace of Civilization and Barbarism (Vintage Books, 2007). Kirja kertoo niin merestä, kuin sen rantoja ympäröivien maidenkin vaiheista, heijastaen alueen kulttuuririkasta menneisyyttä 90-luvun ja 2000-luvun maailmanpoliittisiin mullistuksiin sen ympärillä. Näin tarina kulkee kahdella aikatasolla – Bysantintutkijoiden matkalla Neuvostoliiton kuolinkouristuksissa ja menneisyydessä, joka kirjan edetessä kurottaa nykypäivään. Kuten City of Fortunessakin, ajallinen raami on varsin lavea, ulottuen antiikista nykypäivään. Tästä huolimatta Ascherson onnistuu pitämään kertomuksen ymmärrettävänä, nostaen esiin kiinnostavia tuokiokuvia niin arkeologian, etnologian kuin kulttuuriantropologian ja politiikankin näkökulmista. Vaikka Aschersonin kirjan tunnelmat liikkuvat kertoja-ajassa kylmän sodan päätöskouristuksissa, ansaitsee se teemoiltaan yhä tarkastelua. Mustanmeren alueen ajankohtaisten poliittisten tapahtumien juuret ovat syvällä historiassa. Pietari Suuri rakennutti vuosien 1695/6 aikana Venäjän Voronežissa laivaston, jonka määränpäänä oli Asovanmeri ja Mustameri. Tuolloin geopoliittisena viholliskuvana toimi ottomaanien valtakunta, joka oli ollut entistä dominoivammin läsnä Mustallamerellä Bysantin valtakunnan romahtamisesta lähtien. 1600-luvun lopulta lähtien Venäjällä on ollut alueella jalansija ja oma näkemyksensä siitä, kuinka alueen politiikan tulisi strategisesti suuntautua – tai käytännössä toteutua. Nämä näkemykset eivät ainakaan Ukrainan kysymyksessä kohtaa Euroopan Unionin ja laajemmin länsimaisten demokratioiden näkemysten kanssa.

Opintojen suhteen olen huhtikuussa keskittynyt Århusin seminaarin lisäksi tutkimuskirjallisuuden läpikäyntiin ja yliopistopedagogiikan verkkokurssiin, jonka tehtävät ovat ainakin selkeyttäneet minulle Itä-Suomen yliopiston rakennetta ja toimintaa – toivottavasti antavat myös pedagogisia valmiuksia. Tutkimuskirjallisuudesta olen käynyt läpi Baltian ristiretkiä ja Itämeren piirin aiempaa keskiajan historiaa käsittelevää materiaalia sekä pyrkinyt löytämään vesistöjen tutkimukseen sopivia tekstejä ihmismaantieteen ja maantieteen tila-käsitteen ympäriltä. Näistä ehkä tarkemmin lisää myöhemmin seuraavassa toukokuun varsinaisessa kirjoituksessa. Omalla kohdallani, kuten varmasti monella muullakin aloittelevalla tutkijalla, varsinaiseen työhön käytettävää aikaa on myös verottanut rahoituksen hakeminen. Vaikka apurahojen hakuprosessi saattaa toisinaan tuntua melkoiselta kannen kuuraukselta, on siitä tekijälleen muutakin hyötyä, kuin mahdollinen taloudellinen palkkio. Itse olen huomannut hakemusten kirjoittamisen ja tutkimussuunnitelman hiomisen varsin hyväksi tavaksi jäsentää ja kiteyttää myös itselle omaa tutkimuskysymystä ja aloitetun työn suunniteltua sisältöä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s